BLOG

Blogi
Show current content as RSS feed

Blogi


Published on by

Kaipaatko kotiisi piristystä, mutta tunnet ostamisesta syyllisyyttä?

Read entire post: Kaipaatko kotiisi piristystä, mutta tunnet ostamisesta syyllisyyttä?

Turkoosia_kesaan

Onko pakko tehdä ostolakko?

Monet maailman tilasta huolestuneet ja vastuullisesti toimivat ihmiset ovat päätyneet siihen, että pyrkivät välttämään kaiken uuden ostamista. Väitän tässä blogitekstissä: ostamisen lopettaminen ei ole vastaus – tai edes oikea suunta – maailman monien ongelmien ratkaisemiseksi. Nyt varmaan nousivat hiukset ja ärsyyntyminen. Mutta luepa pidemmälle, saatat saada uutta ajateltavaa.

 

Uusien tuotteiden valmistusta ei voi niputtaa yhteen kategoriaan. Helposti sanoista valmistus tai tuotanto mieleen kuitenkin tulevat isot tehtaat Aasiassa, hyönteismyrkkyjen täyttämät puuvillapellot tai orjan asemassa raatavat naiset ja lapset. Tämä saattaakin olla totuus massa- ja halpatuotannon osalta, ainakin pääosin. Haluan kuitenkin tuoda esille toisenlaisen valmistuksen maailman, joka kärsii syyttä suotta ostolakoista.

 

Tue kotimaista ja naista

Joku tekstiilialan asiantuntija kirjoitti viime vuoden puolella tästä samasta aiheesta, mutta joudun kirjoittamaan tämän oman blogitekstini, koska en löytänyt enää hänen kolumniaan. Hän toi esille, että kotimainen pienempien vaatevalmistajien vastuullinen tuotanto on hätää kärsimässä asiakasjoukkonsa ryhdyttyä ostolakkoon. Konkurssit uhkasivat monia, joilla oli takana pidempiaikainenkin toimiva konsepti.

Kori_MINEA_retro

Ei ainoastaan suomalainen vaatevalmistus, mutta myös lukuisat lahjakkaat taidekäsityöläiset, designerit ja tekstiilikäsityöläiset ovat samassa veneessä. Varsin usein nämä ovat naisyrittäjiä, jotka tekevät työtään sydämellään. Heidän tuotantoaan ei kukaan voi väittää ympäristön tilan syyksi; usein käsityövaltaisesti, pienissä yrityksissä tapahtuva valmistus on niin kaukana luonnon ”tuhoamisesta” kuin voi olla. Tuotteet ovat usein tehty laadukkaista materiaaleista, kestäviä ja todella pitkäikäisiä, mikä entisestään tukee tämän valmistuksen vahvaa ekologista ja eettistä pohjaa. Valtaosin kyseessä on lähituotanto, ehkä Suomessa tai muussa EU-maassa, jolloin myös kuljetusmatkat ovat lyhyemmät eikä lapsityövoiman käyttöä tarvitse pelätä. Uskon, että suomalainen yrittäjä myös valvoo muuallakin tapahtuvaa tuotantoaan moraalisemmin kuin moni muu.

 

Fair Trade -kulutustavaroita, onko noita?

Kansainvälinen Fair Trade -liike toimii myös tuotevalmistuksen maailmassa, vaikka sitä vähemmän tunnetaan Suomessa (lue täältä lisää) . Tämän toiminnan puitteissa kulutustuotteille voi saada Fair Trade -sertifikaatin, joka kertoo, että koko tuotantoketjussa on otettu huomioon työntekijöiden hyvinvointi sekä myös pyritty vähentämään ympäristövaikutuksia.

Pitkän sertifiointiprosessin loppuun saanut toimija pystyy myymään esimerkiksi Fair Trade-merkittyjä lahjatavaroita tai kodintuotteita. Prosessi on kuulemma pitkä ja kallis (yhden kesken prosessia olevan yrittäjän kertomaa), jolloin siihen joudutaan panostamaan paljon. Mutta seurauksena kehittyvässä maassa tapahtuva tuotanto on inhimillisempää ja vähemmän ympäristöä rasittavaa. Se luo työntekijöille pitkäaikaista turvaa, mikä vahvistaa perheen ja yhteisön rakenteita ja esimerkiksi mahdollistaa lasten koulunkäynnin. Kaikki tämä johtaa vakaampaan yhteiskuntaan, joka taas puolestaan vähentää tarvetta muuttoliikkeeseen. Ja kuten tiedämme, vakaat olot ja koulutus alkavat vähentää perheiden lapsimäärää kuin itsekseen. Nämä yhdessä luovat positiivisten muutosten kehän.

Sisalkori_ja_puujakkara

 

 

 

 

 

 

 

 

Vanhasta uutta – nerokkuutta!

Orvokkeja_Kotisakissa

Valmistustekniikoiden piirissä ollaan viime vuosikymmeninä tehty valtavasti innovaatioita ja työtä, jotta kierrätysmateriaalien käyttöä on saatu tehostettua. On luotu uudenlaisia tapoja hyödyntää entistä roskaa, millä on todella monia hyödyllisiä seurauksia. Ympäristö säästyy, kun ei tarvita neitseellisiä raaka-aineita, energiaa säästyy sekä kuljetuksessa että valmistuksessa ja roskan määrä vähenee. Erityisen hyödyllistä on kehittyvissä maissa tapahtuva kierrätysmateriaalin keruu ja hyödyntäminen, sillä siellä vaihtoehto hyötykäytölle on usein kammottava avokaatopaikka, josta roska leviää estoitta ympäristöön. 

Moni kierrättää omat jätteensä innokkaasti, mutta kannattaa pitää mielessä, että tarvitsemme myös kysyntää kierrätysmateriaaleista tehdyille uusille tuotteille. Vain sillä tavalla tutkijoilla ja yrityksillä riittää motivaatio ja rahoitus alan edelleen kehittämiseen ja tuotteiden valmistukseen.

 

 

Jotain uutta - turhuutta?

Edellä toin esiin vain muutamia esimerkkejä sellaisesta uusien tuotteiden valmistuksesta, joka ei ole vaikuttamassa maailmantilan huononemiseen vaan itse asiassa pyrkii kohti parempaa. Jokainen voi kysyä itseltään, onko reilua kohdistaa näihin ostolakkoa?

 

Ostamisen lopettamisesta seuraa nimittäin se, että edellä kuvatun kaltaiset vastuullisesti ja eettisesti tehdyt tuotteet jäävät ostamatta. Tai itse asiassa, nimenomaan ne jäävät ostamatta. Niiden ostajakunta (koska luet tätä, niin vaikka juuri sinä) on nimittäin juurikin näitä ajattelevia ja vastuullisesti toimivia ihmisiä. Massatuotettua vaatetta tai halpakrääsää viikoittain ostavaa ihmistä tuskin hetkauttaa koko aihepiiri, joten niiden osalta kysyntä tuskin kummemmin muuttuu.

 

Joten loppujen lopuksi, hyvään pyrkivistä ostolakoista kärsivät eniten ne yritykset ja yrittäjät, joiden toiminta pyrkii kestävään kehitykseen tällä hienolla pallollamme. Ja jäljelle jäävät tehotuotantovalmistajat ja niiden tuotteita ympäri maailmaa kuskaavat yrittäjät. Aika ankea näkymä.

Lanseeraankin nyt Reilun Kaupan ohelle termin Reilu Kuluttaja.

*Reilu Kuluttaja jatkaa myös uuden ostamista, mutta valitsee tarkkaan, mitä ja mistä ostaa.

*Reilu Kuluttaja ostaa harvemmin mutta kestävällä periaatteella valmistettua.

*Reilu Kuluttaja ymmärtää eron eri valmistustapojen välillä, ja haluaa kannattaa kestäviä tuotantotapoja ja vastuullisempia yrityksiä.

*Reilu Kuluttaja huolehtii myös ostamansa tuotteen elinkaaresta: hoitamalla tuotetta ohjeiden mukaan sen elinkaari pitenee, ja käyttöiän lopussa se kierrätetään asianmukaisesti.

 

Ole Reilu Kuluttaja. Planeettamme ja sen ihmiset kiittävät.

 

Read entire post
Published on by

Tositarina

Hei kaikille,

 

minä olen Kirsi, ja olen pienyrittäjä. Huh, olipa helpotus sanoa se ääneen. Itsekin ihmettelen, miten tähän jamaan ajauduin. Kai se alkoi siitä kun HuutoNet ja nettikirpparit tulivat saataville, ja myyminen oli yhtäkkiä tosi helppoa. Ei tarvinnut lähteä kotoa mihinkään, kun jo pystyi tekemään kauppaa. Ensin sitä myi ja osti jotain vain huvikseen silloin tällöin, se oli vielä ihan kontrollissa, mutta sitten sitä alkoi tehdä monta kertaa viikossa, ja kotona vaan vaihtui tavarat, vaikka aina ei ollut edes tarvetta. Siinä vaiheessa sitä varmaan alkoi jäädä koukkuun...

 

Tuolloin sitä vielä pyöri ihan harrastajien maailmassa, mutta vähitellen alkoi houkutella ammattilaisten piirit. Sivusta tuli seurattua kun kovan luokan yrittäjä loi firmastaan menestystarinan, ja useamman tutun yrittäjän elämä näytti houkuttelevalta. Siinä ei tullut miettineeksi laskuja, kirjanpitoa tai varastonhallintaa, vaan yrittäjän elämästä näki vaan sen intohimon omaan tekemiseen. Sitä halusi itselleenkin samat kicksit ja fiilarit, ja siitä se sitten alkoi, alamäki. Ensin perustettiin osakeyhtiö, sitten oli jo vuorossa lainan ottaminen pääomaan, ja ennenkuin ehti pysähtyä, oli varastossa jo tavaraa ja verkkokauppa perustettu. Kyllähän sitä lähipiiri yritti varoitella ja puuttua tilanteeseen, mutta eihän niitä tullut kuunneltua.

 

Ensimmäinen herätys omaan tilaan tuli viranomaisten puuttumisen seurauksena. Kirjanpitäjä ilmoitti, että pitää tilittää alvit verottajalle. Se oli vähän sellainen ravistelu, että oli pakko itselleenkin myöntää, on pienyrittäjä. Ja kun sen oli saanut myönnettyä, niin tuli huoli läheisten tilasta: oliko sitä omassa vimmassaan laiminlyönyt miten pahasti läheisiä, olivatko he traumatisoituneet eläessään pienyrittäjän kanssa, oliko perhe enää pelastettavissa? Onneksi oma havahtuminen tuli ajoissa, ja läheiset vakuuttivat, ettei mitään korjaamatonta ollut vielä tapahtunut. Se oli suuri helpotus, huomata että läheiset jaksavat edelleen välittää ja tukea, vaikka tilanne on edelleen se, että olen pienyrittäjä. Eihän se heille helppoa ole, koettaa jaksaa arkea pienyrittäjyyden tuomien raskaiden muutosten kanssa. Ja muukin yhteiskunta tuntuu pitävän hylkiönä; vaikka virallisissa puheissa korostetaan tukea ja apua, niin tosiasiassa hyvin harva sen tuen piiriin pääsee. Loput saavat räpistellä pienyrittäjyytensä kanssa omin voimin, niin kauan kuin jaksavat.

 

Mitä yritän tällä avautumisellani sanoa on, että pienyrittäjäkin on ihminen, samanlainen kuin kuka tahansa. Pienyrittäjä tarvitsee hyväksyntääsi ja tukea, ihan konkreettista. Jos haluat auttaa pienyrittäjää, niin se on helppoa: älä käännä selkääsi vaan osta pienyrittäjältä palvelu tai tuote. Pienellä teolla voi olla suuri merkitys pienyrittäjän elämään. Kiitos.

 

OmakuvaKaikesta huolimatta, pienyrittäjä jaksaa vielä hymyillä. Ainakin joskus.

 

Read entire post
Published on by

Uutta kierrätysmuovista - VAU

Read entire post: Uutta kierrätysmuovista - VAU

Jatkan vielä ensimmäisen postauksen muoviteemaa, kun olen niin innoissani näistä tuotteista. Sattumalta törmäsin englantilaisen Weaver Greenin tuotteisiin, ja se oli menoa se. Upean näköisiä tuotteita, ja kaikki tehty 100% kierrätetyistä muovipulloista.

weaver-green-gallery-2017-01Kuva WeaverGreen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Yrityksen tarina on houkutteleva: brittipariskunta matkaili Aasiassa, ja näki kalastusveneissä köysiä, jotka oli tehty muovipulloista. He ryhtyivät pohtimaan, saisiko muovista tehtyä langanomaista kuitua. Miehen tausta oli lattianpäällysteollisuudessa ja hän tunsi kutomoita, vaimo oli mukana orgaanisten juomien bisneksessä. Pariskunnalla oli siis jo vahva ekologinen ideologia, ja haaste kehittää jotain hyödyllistä maailman meriin ja kaatopaikoille vuosittain päätyvistä 35 miljardista muovipullosta (!) oli houkuttava. Vaati kuitenkin seitsemän vuotta, ennenkuin he onnistuivat muuttamaan kovan muovimateriaalin pehmeäksi avoimeksi kuiduksi, joka muistuttaa villaa. Eikä villan tunnussa ja ulkonäössä ole kaikki; tämä materiaali on konepestävää, tahrat eivät siihen helposti tartu, se on ympäristöystävällinen ja sopii käytettäväksi sekä sisä- että ulkokäyttöön. Lanka tehdään Aasiassa, juuri siellä muoviroskan ytimessä. Tuotteita valmistavat aikuiset käsityöläiset Euroopassa ja Aasiassa, ja yritys valvoo itse käsityöläisten työolosuhteita ja varmistaa heille reilun palkan. Tuotteiden viimeistely tehdään Devonissa, Englannissa.

 

No tällaisestahan tarinasta ei voi kuin innostua, varsinkin, kun tuotteiden ulkonäössä ei olla tehty kompromisseja. Suunnittelussa on otettu vaikutteita skandinaavisesta, afrikkalaisesta ja itämaisesta kulttuurista. Yritys kertoo missionsa olevan, että ihmiset ihastuvat tuotteisiin ja haluavat niitä koteihinsa niiden ulkonäön takia, ei kierrätysmateriaalin. Toisaalta, kun niin moni pyrkii nykyään jo välttämään uusien tuotteiden ostoa ja tuntee ekologista tuskaa, niin näiden tuotteiden osalta uuden ostamisella on päinvastainen vaikutus: sillä saa aikaan jotain hyvää. Se ei ole ihan vähäinen ominaisuus 2000-luvun maailmassa, jossa monikaan ei haluaisi olla lisäämässä ympäristöhaittoja.

 

Täytyy sanoa, että kun tein ensimmäisen, melko vaatimattoman, tilaukseni näistä torkkupeitoista Englantiin, en tiennyt mitä odottaa. Tulisiko meille erä muovisen kahisevia ja kolisevia, jo olemukseltaan hiostavia peittoja? Joten kun isot laatikot saapuivat, jännityksellä avasin ensimmäisen... voidakseni ihan vilpittömästi hengähtää paitsi helpotuksesta, myös ihastuksesta. Torkkupeitot ovat todella ällistyttäviä! Tähän mennessä kukaan, jonka olen pyytänyt arvaamaan niiden materiaalia, ei ole ollut lähelläkään. Kuvailisin materiaalitunnun villasukkalangaksi; sellaiseksi tiukemmin kudotuksi villalangaksi, tai villan ja pellavan yhdistelmäksi. Ja todella mahtava yllätys oli peittojen hulppea koko: 135cm x 240cm! Ei mikään filtinrääpäle, vaan reilu peitto, johon kääriytyy vaikka kaksi ihmistä mukavasti, tai isompi porukka istuu piknikillä. Tai kuten yksi ensimmäisistä peiton ostaneista asiakkaista keksi, sitä voi käyttää myös yhden hengen sängyn päiväpeittona.

Dove_Grey_Diam_-_Velvet_chair_5

 

Suomalaisessa ilmastossa ja elämäntavassa nämä torkkupeitot ovat aivan täydellisiä: terasseilla ja parvekkeilla, mökeillä, veneissä, siirtolapuutarhamökeissä... Kosteus ei saa niitä homehtumaan, aurinko ei haalista värejä, hyönteiset eivät niissä viihdy. Retkellä peiton voi huoletta levittää nurmikolle, ruoho ei jätä siihen tahroja - eikä viini tai ruoka. Ja aina voi antaa vieraiden arvuutella valmistusmateriaalia (jos jaksaa sitten käyttää aikaa sen vakuutteluun, ettei huijaa heitä).

                                                                                                                                 Kuva WeaverGreen

Tässä vielä tiivistettynä WeaverGreen -tuotteiden ominaisuuksia:

  • hyvin kohtuuhintaisia
  • konepestäviä
  • ympäristöystävällisiä                                                                                        
  • vähentävät muoviroskaa Aasiassa
  • ei irtoavaa kuitua, joten ei tuota kotiin pölyä
  • ei toimi ötököiden kasvualustana, eli ei pölypunkkeja, koita tms.
  • UV-kestäviä, eivät siis haalistu valossa ja auringossa
  • kosteuden kestäviä, eivätkä homehdu
  • tahrankestäviä (kuulemma punaviini vain huuhtoutuu pois; en ole vielä raaskinut kaataa sitä uudelle peitolle, kerron kun olen tehnyt yhden live-kokeen)
  • erittäin kestäviä

 

 

 

 

 

Read entire post
Published on by

Roskasta raaka-aineeksi - muovin tulevaisuus?

Maaliskuu oli teemakuukautena muoviton maaliskuu, ja moni innostuikin siihen osallistumaan. On tosi fiksua miettiä omia toimintatapojaan, kunhan muistetaan, että monessa käyttötarkoituksessa muovi on materiaali ihan paikallaan. Esimerkiksi sen avulla on saatu ruokahävikkiä merkittävästi vähenemään paremman säilyvyyden seurauksena. Monet pakkaukset ovat myös muovisina kevyempiä, mikä vähentää kuljetuksessa kuluvaa energiaa, usein polttoainetta. Ja meillä täällä Euroopan Pohjolassa ei pääsääntöisesti onneksi ole tapana muovia muutenkaan viskoa pitkin mäkiä, vaan se kiitettävän usein päätyy roskikseen tai jopa kierrätykseen.

 

Luullakseni useimpia ihmisiä huolestuttaa muovin osalta eniten kaksi eri asiaa: merissä kelluvat valtaisat muoviroskalautat ja toisaalta ympäristössämme lisääntyvä mikromuovi, joka kertyy lopulta eliöihin ja jonka pitkän aikavälin seurauksia emme edes vielä tiedä. Tilanne on vähän kuin kauhuleffasta, jossa uhka kasvaa ja tunnelma muuttuu ahdistavaksi. 

 

Tiedetään, että valtaosa maailman merissä kelluvasta muoviroskasta valuu sinne kymmenestä maailman joesta, joista kahdeksan on Aasiassa ja kaksi Afrikassa. Näiden jokien ympärillä sijaitsevat maat ovat maita, joilla ei ole keräysjärjestelmiä ja tuskin resursseja sellaisia nopeasti luoda (paitsi ehkä Kiinalla). Ja kaiken lisäksi, näissä maissa käytetään valtaista määrät muovisia vesipulloja, jotka tyhjentämisen jälkeen heitetään menemään.

 

Oletko koskaan miettinyt, miksi roska on roskaa? Koska sille ei ole käyttöä. Entäpä jos sille syntyisi käyttötarkoitus? Se ei enää olisi roskaa, vaan raaka-aine, ja sellaisena sille syntyy silloin myös arvoa. Ja arvokkaille asioille on tapana syntyä markkinat ja keräysjärjestelmä. Näin voisi käydä myös muoviroskalle, erityisesti kehittyvissä maissa, missä se on todellinen ongelma. Tämä on ajatus, joka on aika houkutteleva. Jospa ongelmaa ei tarvitsisikaan ratkaista (pelkästään) poliittista kautta, vaan muuttamalla roskan asemaa raaka-aineeksi.

 

Onneksi on olemassa ihmisiä, jotka ovat jo ryhtyneet toimeen tämän vision eteenpäin viemiseksi; kierrätetystä muoviroskasta valmistetaan itse asiassa jo nyt monia tuotteita. Mutta tämän upean kehityksen edellytyksenä on yksi oleellinen seikka: näille tuotteille pitää löytyä ostajia! Muoviroskan hyötykäyttö ei voi lisääntyä, ellei kierrätysmuovisille tuotteille ole kysyntää. Haastan nyt vähän: oletko kauhistellut muoviroskalauttoja, säälinyt muoviin tukehtuneita lintuja, vaatinut että asialle pitää tehdä jotain... Entä kuinka monta kierrätysmuovista tehtyä tuotetta olet hankkinut?

 

Kotisaekkikollaasi Kotisäkkejä pihakäytössä

 

Omahima kantaa kortensa kekoon muoviroskan vähentämiseksi omalla pikkuriikkisellä osuudellaan. Olemme ottaneet myyntiin tuotteita, joiden raaka-aineena on käytetty kierrätysmuovia, ja tulemme laajentamaan niiden osalta valikoimaamme sitä myöten kun resurssit antavat myöten. Monikäyttöiset Kotisäkit ovat suomalaisfirman tuotteita, joiden kierrätysmuovista (PET) tehty huopamateriaali valmistetaan Aasiassa. Siis juuri siellä, missä se on suurin ongelma. Kotisäkin elinkaaren lopussa se voidaan pistää edelleen muovinkierrätykseen. Uutena tuotteena valikoimaamme saapui juuri Englannista valikoima torkkupeittoja, jotka ovat niin uskomattomia etten oikein vieläkään itse käsitä, että ne on tehty kierrätysmuovista. Näistä peitoista tulen kertomaan lisää lähiaikoina, kunhan ne saadaan purettua kuljetuslaatikoista ja lisättyä verkkokauppaan. Ja on meillä myös suomalaisen Mayn Suomessa kierrätysmuovista valmistettuja tiskiharjoja. 

 

Trash_in_a_beach_by_Amelia_Whelan

Maailma muuttuu teko kerrallaan.

Jos haluat olla mukana, niin osta kierrätysmuovista tehtyjä tuotteita, jotta niiden kysyntä kasvaa. Meiltä tai muualta, kunhan suosit kierrätysmuovia, kiitos!

 

Käy katsomassa Amelia Whelanin ottamia kuvia maailman tunnetuimmilta ranta-alueilta Facebookissa. Vieressä oleva kuva löytyy myös sieltä.

Amelia Whelanin kuvia maailman rannoista

 

 

 

 

 

                                                                                                                                                                             

 

Read entire post